Japaninpystykorva
Ensimmäiset japaninpystykorvat tulivat Suomeen 1970-luvun puolivälissä. Nykyään pentujen rekisteröintimäärät ovat vuosittain 150-200 väliltä.
Japaninpystykorva on hyvin seurallinen, kotiväkeensä kiintyvä, iloinen ja vilkas seurakoira. Se on hyvin kaunis valkoisen ja runsaan turkkinsa ansiosta, jota korostavaa vielä tummat silmät ja kirsu. Turkki ei likaannu kovinkaan helposti, mutta vaatii jonkin verran harjaamista ja hoitoa.
Japaninpystykorva ei ole "sohvakoira", vaan vaatii kohtuullisen määrän liikuntaa ja aktiivista
toimintaa. Pennun energisyys ja vilkkaus saattaa yllättää ja tekemisen puutteessa pentu voi keksiä ties mitä puuhaa, mikä ei aina ole omistajan mieleen.
Japaninpystykorva myös haukkuu. Se, kuinka paljon äänekkyyttä esiintyy, riippuu paljon yksilöstä, perintötekijöistä ja kotioloista. Useimmiten haukkuminen rajoittuu kuitenkin oman kodin ja pihapiirin vahtimiseen ja haukkumista esiintyy kun ovikello soi, vieras auto tai ihminen tulee "omalle reviirille" ja vastaamista toisten koirien haukuntaan. Haukkumiseen on mahdollista vaikuttaa myös kouluttamalla koiraa olemaan hiljaa tietyissä tilanteissa.
Japaninpystykorva sopii monenlaisille ihmisille, mutta kannattaa silti tutustua tarkemmin rodun ominaisuuksiin ennen rotuvalintaa. Jos olet hankkimassa ensimmäistä japaninpystykorvaasi, tutustu kirjallisen tiedon lisäksi myös eläviin koiriin ja kysele omistajien kokemuksia rodusta. Isommat näyttelyt ovat oiva paikka nähdä useita japaninpystykorvia
kerralla ja paikalla on yleensä useita kasvattajia ja omistajia, joilta voi kysellä tarkemmin rodusta. Myös rotuyhdistykseltä saa tietoa rodusta ja sen erityispiirteistä.